Pesukone lakkaa toimimasta, kytkin hajoaa autosta, poskihammas lohkeaa. Yllättäviä menoja, jotka on pakko hoitaa, olipa niihin varautunut tai ei. Suomessa otetaan vuosittain puoli miljoonaa kuluttajaluottoa, joista yli 80 prosenttia käytetään normaaleihin elinkustannuksiin.
Noin 2 prosenttia suomalaisista käytti kuluttajaluottoja vuonna 2015, ja niiden kokonaissumma oli alle 0,8 prosenttia Suomen kaikista kulutusluotoista. Käyttäjiä oli kaikissa ikäryhmissä, mutta nuoret olivat suurin ryhmä. 25–34-vuotiaat ovat tyypillisesti työuransa alkuvaiheessa, muuttaneet omilleen ja perustamassa perhettä, joten tulot ovat epäsäännölliset.
Pankkilainat, luottokortit tai sosiaaliset luotot eivät ole kaikkien saatavilla. Jos tulot ovat pienet tai epäsäännölliset, kuluttajaluotto voi olla ainoa keino tasapainottaa taloutta. Tällöin seuraavana palkkapäivänä takaisin maksettava 200 euron kuluttajaluotto on osa suunnitelmallista taloudenhallintaa.
Kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen jakaa kuluttajaluottojen käyttäjät kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä tarvitsee tilapäistä rahoitusta oman maksukyvyn ehtyessä.
– Joidenkin on helpompi kääntyä kuluttajaluottoyhtiöiden puoleen kuin pyytää sukulaisilta tai ystäviltä. Tyypillisesti he haluavat tietää, kuinka paljon heidän tulee maksaa yhtiölle takaisin, eikä heitä kiinnosta esimerkiksi perittävä vuosikorko. Alan selvitysten mukaan he vaikuttavat varsin tyytyväisiltä kuluttujaluottoihin.
Vain pieni osa kuluttajaluotoista jää maksamatta takaisin. Kanniainen arvioi, että ongelmatapauksissa elämänhallinta on pettänyt. Rahoitustarve on pysyvä, eikä kuluttajaluotto palauta taloudenhallintaa omiin käsiin.
– Oletettavasti kyse on moniongelmaisista nuorista. Tämän ryhmän ongelmien ratkaiseminen edellyttää muita toimenpiteitä kuin ratkaisuja, joilla vain estetään rahoituksen saaminen.
Kuluttajaluottoja myönnetään yli 20-vuotiaille, joilla on säännölliset tulot ja jotka kykenevät maksamaan velan takaisin. Luoton ottajalla ei saa olla maksuhäiriömerkintöjä.
